Sille, joka ihmettelee, miksi en käsittele maailmanpolitiikan tai historian asioita näissä päiväkirjoissani - kuten joku Olavi Paavolainen Synkässä yksinpuhelussaan - kerron nyt syyn. Vaikenemiseni näistä asioista ei johdu siitä, ettenkö seuraisi aikaani ja maailman tapahtumia. Näiden asioiden sivuuttaminen johtuu vain siitä, että niissä ei ole kannaltani mitään kommentoitavaa. Olen kirjoittanut poliittisen teoriani muussa yhteydessä, ja ottanut kantaa asioihin. Päiväkirjat jätän tämän pohdiskelun ulkopuolelle.
Sen verran voin todeta, että niin ajankohtaiset kuin historiallisetkin tapahtumat vain vahvistavat teoriaani, jonka mukaan ihmisten elämä on pelkkää taistelua henkilökohtaisesta vallasta. Sodat, kapinat, kansanmurhat jne. ovat vain tämän perusasian ilmentymiä. Kaikkien draamojen taustalta löytyy aina joku tai joitakin, jotka pyrkivät saamaan lisää valtaa. Mitäpä tähän olisi enää kommentoitavaa. Yksittäiset tapahtumat, Bosniat, Somaliat, Ruandat... ne kaikki ovat yhtä ja samaa.
Olen viime päivinä piirrellyt hieman laivoja aivan vain omaksi ilokseni. En mitenkään aktiivisesti enkä vakavissani. Muuten vain. Yksikään suunnitelmistani ei ole vielä valmis, mutta ideaa alkaa jo olla. Sain innostuksen tähän suunnitteluun siitä, kun Isnäsin Björkman kertoi halunneensa asuntolaivan itselleen. Kun Tampereella eilen katselin sikäläisiä tekeleitä, joita samoja löytyy kaikista satamista, en voinut muuta kuin ylistää itseäni harvinaisen lahjakkaaksi laivansuunnittelijaneroksi. Surkeinkin piirrokseni, kurjinkin vapaalla kädellä töhertämäni laivaa esittävä sotkos hakkaa nuo aivan vakavissaan suunnitellut alukset miten tahansa. En yksinkertaisesti osaa piirtää niin rumia aluksia. Siitä alkaa väkisin tulla kauniimpi, vaikka kuinka tarkoituksella yrittäisin piirtää rumaa.
Jos minulla vain olisi aikaa... huokaus. Kuvailisin huvialuksia ympäri Suomea, ja piirtäisin sitten valokuvien pohjalta omat ehdotukseni siitä, miltä ne voisivat näyttää. Aiheestahan saisi kokonaisen kirjan. Sinänsä nuo Suomen satamissa löhöävät laivarumilukset ovat vähän huono kohde arvioida omia suunnittelutaitojaan. Sitä alkaa tuntea itsensä vähän liiankin hyväksi. Omien piirrosten vertailu joihinkin Välimeren huvijahteihin saanee jalat maan pinnalle.
Haluan itseni muistettavan:
1) Lahjakkaana ja taiteellisena suunnittelijana ja muotoilijana, jonka erikoisalaa olivat alukset, mutta jolla oli näkemystä kaikesta muustakin muotoilusta. Ihmisenä, jolla oli taiteellista silmää, ja joka osasi arvostaa kauneutta.
2) Yhteiskuntateoreetikkona, joka pitkien pohdiskelujen ja monien erilaisten vaiheiden kautta oli kehittänyt aivan uuden teorian vallasta ja muista yhteiskunnallisista kysymyksistä. Henkilönä, jolla oli erittäin kehittynyt oikeudenmukaisuuden käsitys. Ihmisenä, joka taisteli vääryyttä ja pahuutta vastaan paremman systeemin puolesta.
3) Idearikkaana, mielikuvituksen siivin maailmankaikkeuksissa leijailevana ajattelijana, joka aina kehitteli uutta, ja jolle mikään ei ollut itsestään selvää. Tutkijana, kokeilijana...
4) Historiaa ja perinteitä arvostavana kulttuuri-ihmisenä, joka halusi vaalia koskematonta luontoa, vanhoja kulttuuriympäristöjä, vanhoja esineitä, taloja, laivoja, autoja jne. Ihmisenä, joka vaikkakin tajusi maailman kehittyvän ja muuttuvan, olisi halunnut säilytettäväksi riittävästi muistoja myös menneeltä ajalta. Ihmisenä, joka koki historiallisten laivojen tai rakennusten hävittämisen tai turmelemisen brutaaleina rikoksina, ja olisi halunnut nykyistä voimakkaampia toimia niiden estämiseksi.
5) Tunneihmisenä, jonka elämä tuhoutui julmien ihmispetojen anastaessa hänen rakkaan kotinsa sekä samalla tuhotessa hänen yhteiskunnallisen asemansa, henkilökohtaisen statuksensa ja omakuvansa. Tunneihmisenä, joka otti häneen kohdistetut vääryydet kymmenen kertaa raskaammin kuin useimmat muut ihmiset, eikä kestänyt tätä taakkaa. Äärimmäisyysihmisenä, joka oli useimmiten täysillä mukana siinä mihin ryhtyi ja siinä minkä katsoi oikeaksi.
6) Anteeksiantavana ja sovinnollisena ihmisenä, joka huolimatta jyrkistä kannoistaan, oli valmis tekemään sovinnon vihollistensa kanssa, jos nämä vain sitä halusivat. Nopeasti leppyvänä ihmisenä, jonka tämä ominaisuus ehkä jossakin määrin viime aikoina hämärtyi hänen "petokoplasta" kirjoittamiensa katkerien päiväkirjamerkintöjen alle. Hän ei tuntenut tarvetta kostaa vaan halua palata kotiinsa. Keinolla millä hyvänsä.
Tuossapa muutamia kohtia, jotka voisi vaikkapa lukea hautajaisissani. En pohdiskellut tuota asiaa nyt kovin laajasti, joten muitakin asioita voisi tulla mieleen. Mutta eiköhän tästä nyt idea käy ilmi. Älytön itsekehu tuossa luettelossa muuten on tarkoituksellista - normaalistihan olen varsin vaatimaton tyyppi? Hah, hah, hah. Vai olenko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti